Tikal

Syvälle viidakkoon

Spiel des Jahres -palkittu Tikal aloitti Wolfgang Kramerin ja Michael Kieslingin naamiotrilogian, jonka myöhempiä osia ovat Java ja Mexica. Mikä parasta, peli on ilmestynyt suomeksi.

Päällisin puolin peli on ainakin todella upean näköinen. Laatikon sisältä paljastuu iso ja miellyttävän näköinen pelilauta ja sen alta paljon sälää: pino maastoheksoja, lähes sata pientä puupalikkaa, sääntötiivistelmäkortteja, aarrelaattoja, temppelilaattoja... Lisäksi laatikko on suunniteltu hyvin, kaikelle on oma paikkansa joten palat eivät juuri lentele ympäriinsä vaikka laatikkoa hieman ravistelisikin.

Mutta sitten itse peliin. Pelaajat komentavat tutkimusretkikuntia, jotka tutkivat Tikalia, muinaista Maya-aluetta. Pelin alussa alueesta on kartoitettu vain pieni osa. Kukin pelaaja yrittää löytää mahdollisimman paljon aarteita ja kaivaa esiin mahdollisimman monta mahdollisimman hienoa temppeliä.

Pelin kulku

Vuoronsa alussa pelaaja nostaa pinon päällimmäisen maastoheksan ja asettaa sen laudalle jonkin aiemmin tunnetun alueen viereen. Heksoista löytyy tyhjiä alueita, aarrekätköjä, temppeleitä ja tulivuoria. Heksat on merkitty kirjaimin A-G ja järjestetään näiden kirjainten mukaan pinoksi. Nokkela systeemi, joka varmistaa että pisteytyksen kannalta tärkeät tulivuoret nousevat pinosta melko tasaisesti. Aarrekätköt tulevat pääasiassa alkupelistä ja parhaat temppelit taas puolessa välissä peliä.

Kun maastoheksa on asetettu, alkaa toiminta. Pelaajalla on kymmenen toimintapistettä käytettävissään ja seitsemän erilaista toimintoa johon niitä voi käyttää. Pelin alussa laudalla ei ole yhtään tutkimusretkikunnan jäsentä, joten niitä pitää tuoda peliin. Tutkijat tuodaan laudalle perusleiriin, josta he liikkuvat eteenpäin.

Kun pelaaja pääsee liikkumaan temppelille, voi sitä kaivaa esille, jolloin sen arvo nousee. Aarteita kerättäessä pyritään muodostamaan sarjoja samanlaisia aarteita.

Tutkimusten edetessä perusleiri jää pian kauas taakse ja liikkuminen hidastuu. Silloin on syytä perustaa uusi leiri. Uuden leirin perustaminen on kallista, mutta oikein ajoitettuna kalliin hinnan arvoista. Tutkijoita voi asettaa suoraan uuteen leiriin ja myös liikuttaa leirien (omat leirit ja perusleiri) välillä halvalla.

Viimeisenä vaihtoehtona on asettaa vartija temppelille. Koska temppeleistä saa pisteitä se, jolla on enemmistö pisteytyskierroksen aikana, voi hyvälaatuisen temppelin pitäminen olla vaikeaa. Jos temppeliin asettaa vartijan, saa sen pitää varmasti. Vartijan asettamiseksi pitää temppelissä olla enemmistö omia tutkijoita. Yksi tutkijoista asetetaan temppelin päälle (tämä estää temppelin parantamisen jatkossa) ja loput poistetaan pelistä.

Pisteytys

Jos pelaajan nostama maastoheksa olikin tulivuori, seuraa pisteytyskierros. Pelaaja ei laita tulivuoriheksaa laudalle, mutta pelaa vuoronsa muuten normaalisti. Sen jälkeen pelaaja laskee pisteensä. Kun kaikki ovat pelanneet pisteytyskierroksensa, peli jatkuu normaalisti tulivuoriheksan nostaneesta pelaajasta.

Peli päättyy sen jälkeen kun viimeinen heksa on pelattu, jolloin koittaa neljäs ja viimeinen pisteytyskierros. Pelin voittaa se, jolla on eniten pisteitä. Tilanteet vaihtelevat usein aika lailla pelin aikana, joten jännitystä riittää loppuun asti.

Pelissä on myös vaativampi versio, jossa heksan satunnaisen nostamisen sijaan heksoja nostetaan pelaajien määrän verran ja pelaajat tarjoavat niistä pisteitä. Parhaan tarjouksen tehnyt saa pelata valitsemansa heksan ensimmäisenä, jonka jälkeen seuraa uusi tarjouskierros muiden pelaajien kesken. Tätä jatketaan kunnes kaikki ovat pelanneet heksan jolloin otetaan uudet heksat ja aloitetaan alusta.

Itse en ole tätä versiota vielä kokeillut. Peruspeli, vaikka hieman satunnaisempaa ehkä onkin, on ihan riittävän hauskaa sekin. Vaativampi versio lisännee taktikoinnin osuutta melkoisesti.

Loppuyhteenveto

Peli toimii mainiosti kaikilla pelaajamäärillä, tosin kaksinpeli edellyttää varsin aggressiivista otetta peliin, jotta pelissä olisi jonkinlaista jännitystä. Kolminpeli sen sijaan on ihan nelinpelin veroista.

Aikaa peliin on joka tapauksessa syytä varata reilusti, sitä kuluu helposti parikin tuntia. Pelaajamäärä ei paljoa vaikuta, sillä vuoroja pelataan joka tapauksessa aina yhtä monta (pisteytyskierroksia lukuunottamatta). Odotteluajasta muiden vuorojen aikana voi muodostua hienoinen ongelma, mutta jos näin käy, kannattaa ottaa joku ajastin käyttöön ja rajoittaa vuoroihin käytettävää aikaa.

Kannattaa siis tutustua. Tikal on toimiva, joskin hieman haastava peli koko perheelle ja mielenkiintoista pelattavaa myös peliharrastajille. Suomenkieliset säännöt vähentävät kynnystä entistäkin alhaisemmaksi, joskin suomenkielistä laitosta voi olla vaikea enää löytää.

Faktalaatikko

Selitys eri kenttien merkityksistä

Tahti: Rauhallinen. Peli kärsii helposti ns. analyysihalvauksesta, jos pelaajat ryhtyvät optimoimaan siirtojaan liikaa. Ei kannata - peli etenee paremmin, jos siirtojaan ei hio liikaa.	Mutkikkuus: Kohtalainen. Peli ei ole aivan helpoin opittava, varsinkaan sääntökirjasta lukien, mutta se on onneksi kuitenkin kohtuullisen selkeä. Itse peli ei sitten ole kovinkaan vaikea.
Onnen vaikutus: Matala. Jos saa vain huonoja laattoja, ei ehkä pärjää yhtä hyvin, mutta silloin on hyödynnettävä toisten hyviä laattoja enemmän. Huutokauppaversio poistaa tämänkin onnitekijän.	Jännitys: Kohtalainen. Varsinkin pisteytyskierrosten yhteydessä tunnelma tiivistyy.
Ilkeys: Kohtalainen. Toisten löydöksiä voi käydä nyysimässä, temppeleitä voi vallata ja niin edelleen.	Vuorovaikutus: Kohtalainen. Periaatteessa vuoro on yksinäinen puzzletehtävä, jossa on maksimoitava oma asema; toisten pelaajien vuorojen aikana ei tarvitse olla paikalla. Toki muiden tekemisillä on tietty merkitys temppeleistä taisteltaessa.
Ulkonäkö: Erinomainen. Mestari Vohwinkelin työtä parhaimmillaan. Kauneimpia tietämiäni pelejä.	Teema: Hyvä. Vaikka peli periaatteessa onkin vähän abstrakti, upea ulkoasu ja hiljalleen paljastuva viidakko tuovat peliin todellista löytöretkeilyn tunnelmaa.
Pelaajille: Hyvä. Hartaasti miettivien ja nopeampien tosin kannattaa pelata erikseen, mielenterveytensä säilyttääkseen.	Ei-pelaajille: Kohtalainen. Itse opiskeltavaksi työläs, opetettuna toimii ihan hyvin.
Kaksinpelattavuus: Kohtalainen, edellyttää huomattavasti aggressiivisempaa pelitapaa ollakseen kiinnostava.	Uudelleenpelattavuus: Hyvä. Heksoista koottava pelilauta takaa, etteivät pelit ole koskaan samanlaisia.
Kieliriippuvuus: Pelin komponentit ovat sääntöjä ja pelkästään temaattisia osia lukuunottamatta kielivapaat.
Arvostelu perustuu useisiin peleihin.
Hyvä 2-4 pelaajalla. Parhaimmillaan 3 pelaajalla.

Linkit

Bruno Faiduttin arvostelu
Lasse Märsyn arvostelu
Kumpulan pelikerhon arvostelu
BoardGameGeek

Takaisin hakemistoon.

Sivujen tekstit © 2008 Mikko Saari. Kaupallinen käyttö ilman lupaa kielletty.
Palautetta otetaan vastaan osoitteessa palaute (at) lautapelaaja.net.
Sivua päivitetty viimeksi 2008-01-30.