Trivial Pursuit

Triviapelien klassikko

Trivial Pursuit on todellinen triviapelien klassikko. Alunperin vuonna 1981 julkaistu peli on saanut lukuisia erilaisia laitoksia vuosien varrella ja peli on nähnyt päivänvalon monilla eri kielillä. Pelin klassikkoasemasta ei tarvinne väitellä. Pelillä onkin tiettyä harvinaista kulttuuri-ikoniarvoa.

Vaan nyt onkin kyse siitä, kuinka hyvä peli Trivial Pursuit on. Pelin idea lienee kaikille tuttu, mutta kerrataan varmuudeksi: pelaajat kiertävät ympyränmuotoista pelilautaa. Pelilauta on jaettu kuutta eri väriä oleviin ruutuihin, jotka vastaavat kuutta eri kysymysten aihealuetta (maantieto, viihde, historia ja yhteiskunta, kulttuuri ja taide, luonto ja tiede sekä urheilu ja vapaa-aika). Jokaiselle värille on lisäksi yksi isompi ruutu.

Vastaamalla oikein kysymykseen pelaaja saa uuden vuoron. Jos vastaa oikein isossa ruudussa, voittaa ruudun värisen nappulan. Pelin tarkoituksena on kerätä kuusi eriväristä nappulaa ja päästä sitten laudan keskellä olevaan ruutuun ja vastata oikein viimeiseen kysymykseen.

Kysy ja vastaa

Triviapelin hyvyys riippuu lähes täysin kysymyksistä. Trivial Pursuitin kysymyksillä on hyvät ja huonot puolensa. Kysymysten aihepiiri on varsin kulttuuri- ja aikasidonnaista. Olen pelannut kolmella eri laitoksella (1980-luvulta, 1990-luvulta ja 2000-luvulta) ja kysymyksistä huomaa hyvin pian, mistä vuodesta on kysymys. Tämä ei ole sinänsä huono asia, mutta pakottaa jossain vaiheessa uusimaan kysymysvarastoa.

Sen sijaan kysymysten epätasaisuus saattaa tuottaa hankaluuksia. Kysymykset vaihtelevat erittäin helpoista varsin vaikeisiin. Helppous ei ole ongelma; kotioloissa pelattavan pelin ei kuulukaan olla Suomen tietoviisas -vaikeustasoa. Vaikeat kysymykset sen sijaan repivät hermoja, varsinkin jos helpot kysymykset kasautuvat muille pelaajille. Vaikeakin kyllä vai ei -kysymys on eri juttu kuin hyvinkin tarkkaa vastausta edellyttävä kysymys (tyyliin "kuka voitti miesten pituushypyn Pälkäneellä vuonna 1964?").

Järkyttävän vaikeat kysymykset voi onneksi ohittaa, jolloin peli muuttuu miellyttävämmäksi. Kysymysten helppous tympii ainakin minua toisinaan, varsinkin jos peli ratkeaa kyllä vai ei -kysymyksellä ja onnekkaalla arvauksella. Mitään hyvää ratkaisua ongelmaan ei ole, ellei sitten muuta kysymyksiä tyystin monivalinnoiksi.

Heitä noppaa

Pelimekaniikaltaan Trivial Pursuit on äärimmäisen tylsä. Heitä noppaa ja liiku, plääh. Varsinkin pelin loppupuolella oikean ruudun tavoittelu (ruutuunhan ei pääse kuin tasatuloksella) käy hermoille. Pelin ongelmana onkin osaltaan sen pituus ja tietty junnaaminen. Vaan, kuinka ollakaan, pelin valmistajakin on huomioinut saman ongelman ja asiaan on puututtu.

Pelin uusinta laitosta on nimittäin nopeutettu. Edellisissä versioissa lauta oli hieman isompi. Siinä missä ennen isojen ruutujen välissä oli kuusi ruutua, nyt on vain viisi. Vanhan version ruudut, joista sai ylimääräisen nopanheiton, on korvattu hyppyruuduilla, jotka vievät suoraan isoihin ruutuihin. Peli etenee siis hieman nopeammin; vähän liiankin nopeasti, totta puhuen, en ihastunut hyppyruutuihin mitenkään välittömästi.

Sääntöihin on lisäksi jätetty sopimisen varaa. Miten kauan on vastausaikaa ja kuinka tarkkaan pitää vastata ovat kaksi olennaisinta kohtaa. On tavallaan vähän laiska ratkaisu jättää tällaisten kysymysten selvittäminen pelkästään kotisääntöjen varaan.

Uudet haastajat

Yleisluontoisena triviapelinä Trivial Pursuit taitaa edelleen olla lyömätön. Perussetin kysymysvalikoima on hyvä (tosin aiemmissa laitoksissa taisi olla aika lailla enemmän kysymyksiä, mutta se olikin aikaa ennen lisäkysymyspaketteja) ja se on tärkeintä - kysymyksiähän voi käyttää vaikka sellaisenaan, ilman pelilautaa.

Jos haluaa hankkia seurapelin yleensä, eikä erityisesti triviapeliä, Trivial Pursuitia parempiakin vaihtoehtoja löytyy. Cranium yhdistelee triviaa, piirtämistä, sanatehtäviä ja esiintymistä yhteen kokonaisuudeksi, joka on Trivial Pursuitia raikkaampi. Itse pidän myös Cluzzlesta paljon. Puhtaista sanapeleistä Scattergories on suosikkejani.

Faktalaatikko

Selitys eri kenttien merkityksistä

Tahti: Melko nopea. Pelaajat voivat saada pitkiä helppojen kysymysten putkia, jolloin muut joutuvat odottelemaan. Peli voi joskus juuttua tylsäksi oikeiden nopanheittojen metsästykseksi.	Mutkikkuus: Erittäin yksinkertaiset säännöt, mutta oikeiden vastausten keksiminen kysymyksiin onkin sitten eri juttu.
Onnen vaikutus: Melko korkea. Kysymyksissä on paljon skaalaa helposta vaikeaan ja tässä tuuri ratkaisee.	Jännitys: Melko matala, joskin tiivistyy loppua kohden jos peli on tasainen.
Ilkeys: Ei ole.	Vuorovaikutus: Matala, rajoittuu kysymiseen ja vastaamiseen.
Ulkonäkö: Ok. Toimii, tyylikkyys on makuasia (eli itse en pidä uusimman version karkkiväreistä).	Teema: Ei ole.
Pelaajille: Huono. Pelinä tylsä, triviannälkään kuitenkin paras vaihtoehto.	Ei-pelaajille: Hyvä, ei suotta klassikko. Tuoreempiakin seurapelejä kuitenkin löytyy.
Kaksinpelattavuus: Toimii siinä missä useammallakin pelaajalla.	Uudelleenpelattavuus: Hyvä, kysymyksiä riittää paljon.
Kieliriippuvuus: Pelin komponenteissa on paljon tekstiä; osta peli kielellä, jota osaat.
Arvostelu perustuu sääntöjen lukemiseen.
Hyvä 2-36 pelaajalla. Parhaimmillaan 2-36 pelaajalla.

Linkit

BoardGameGeek

Takaisin hakemistoon.

Sivujen tekstit © 2008 Mikko Saari. Kaupallinen käyttö ilman lupaa kielletty.
Palautetta otetaan vastaan osoitteessa palaute (at) lautapelaaja.net.
Sivua päivitetty viimeksi 2008-01-30.