Villa Paletti

Yhä ylös yrittää...

Villa Paletti on korkeuksiin kurottava peli. Taustatarina kertoo Paletista, joka halusi tornistaan korkean. Jotta rahaa säästyisi, keksi mies mitä oivallisimman säästökeinon: torni kasvaa korkeutta halvalla, kun otetaan alempien kerrosten pystyttämiseen käytetyt pylväät uuteen käyttöön ylemmissä kerroksissa. Kuulostaa mielipuoliselta, mutta sillä tavoin Villa Palettia pelissäkin rakennetaan.

Idea on siis tuttu vaikkapa Jengasta tai Timpurista. Torni kohoaa ja käy aina vain huterammaksi, kunnes lopulta romahtaa. Tavallisesti tällaisissa peleissä ei ole voittajaa, vain häviäjä: tornin kaataja on syypää. Villa Paletti lisää soppaan pisteytyksen, jolla on mahdollista ratkaista myös voittaja.

Rakennuspalikat

Villa Paletti koostuu pylväistä ja tasoista. Kullakin pelaajalla on oma värinsä ja viisi pylvästä: kolme ohutta, yksi keskikokoinen ja yksi paksu. Paksu on arvokkain, kolme pistettä, keskikokoinen on kahden pisteen arvoinen ja pienet vain yhden. Ovelasti paksuimmat pylväät ovat myös hieman lyhyempiä - ero on niin pieni, että sitä voisi luulla valmistusviaksi, mutta itse olen vakuuttunut sen tarkoituksenmukaisuudesta.

Peli alkaa pylväiden pystyttämisellä. Kaikki pylväät kasataan mielivaltaisesti pohjakerroksen päälle ja ensimmäinen taso asetetaan paikalleen (taktikoinnin välttämiseksi tämä vaihe tapahtuu ennen värien valintaa tai arpomista). Sitten onkin aloittajan vuoro tarttua koukkuun (erittäin tarpeellinen apuväline pylväiden poimimiseen) ja poimia ensimmäinen pylväs.

Pylvään saa ottaa miltä alemmalta tasolta tahansa ja se pitää saada asetettua ylimmälle tasolle. Jos pylväs ei irtoakaan vaan uhkaa kaataa koko tornin, mutta tilanteen huomaa ajoissa, voi toki keskeyttää. Jos ja kun tilanne on se, ettei ainuttakaan omaa pylvästään voi liikuttaa, voi ehdottaa uuden tason perustamista.

Muilla pelaajilla on tässä vaiheessa oikeus puuttua asiaan. Jos joku on eri mieltä pylväiden liikuttamisen mahdollisuuksista, voi hän kokeilla onneaan. Jos hän oli oikeassa, eli joku pylväistä on todellakin nostettavissa ylimmälle tasolle, poistetaan se pelistä.

Jos kenelläkään ei ollut mitään sanottavaa asiaan, asettaa uutta tasoa ehdottanut pelaaja seuraavan tason pylväiden päälle ja vuoro siirtyy seuraavalle pelaajalle.

Pisteytys

Pisteytyksessä on olennaista, mitä ylimmällä tasolla on. Rakennusmestarin sinetin saa haltuunsa se pelaaja, jolla on eniten pisteitä ylimmällä tasolla. Sinetin haltijan pistemäärä täytyy ylittää, jotta sinetin saa itselleen. Se, kenellä sinetti on pelin päättyessä voittaa, ellei sitten itse sattunut kaatamaan tornia. Siinä tapauksessa voitto menee sinetin edelliselle omistajalle.

Pisteidenlasku lisää taktikoinnin mahdollisuuksia. Vaikeutuuhan pisteiden kerääminen kovin, jos arvokkain pylväs sattuu jäämään jumiin jonkun alemman tason tukevaksi pylvääksi. Siksipä onkin hyvä idea yrittää saada aikaan juuri sellaisia tilanteita pylväitä sopivasti poistaen. Myös sillä, miten pylväät ylemmälle tasolle asettaa voi olla paljonkin vaikutusta tornin tasapainoon. Puhumattakaan sitten siitä, mitä tasapainolle tekee pelaajien vimma nostaa arvokkaimmat ja samalla painavimmat pylväät mahdollisimman korkealle tornissa.

Vuoroahdistusta

Peliarvosteluissa käytetään silloin tällöin termiä turn angst kuvaamaan pelaajan vuoronsa aikana kokemaa ahdistusta. Yleensä ahdistusta kärsitään moninaisten mahdollisuuksien edessä. Villa Paletissa vuoroahdistus on sitä valtaisaa helpotuksen tunnetta oman vuoron jälkeen, joka hiljalleen muuttuu painostavaksi kauhuksi oman vuoron lähestyessä. Pelin edetessä oma vuoro alkaa todella pelottamaan.

Villa Paletti ei muutenkaan ole mikään rauhallinen peli. Vaikka pelaajat aloittaisivatkin pelin istualtaan, pian tuolit tönitään kauemmaksi ja pelaajat kiertelevät pöytää tarkkaillen tornin kaltevuutta ja tasapainoa ja pylväiden sijoittelua. Villa Paletti on miellyttävän fyysinen peli. Vaatimukset pelaajien suhteen ovat tietysti erilaiset kuin lautapeleissä, harvempi lautapeli edellyttää tärisemättömiä käsiä ja samanlaista zen-henkistä rauhallisuutta mitä huojuvan tornin parissa operoiminen vaatii.

Kohderyhmä ja yhteenveto

Villa Paletti oli sikälikin mainio hankinta, ettei kokoelmastani löydy juuri muuta niin laajalle yleisölle sopivaa. Suurin osa haastavammista lautapeleistä ei yksinkertaisesti sovellu kauhean hyvin pystymetsästä reväistyille pelaajille. Varsinkin erilaisissa illanvietoissa ihmisten kyky ja mielenkiinto kuunnella sääntöselitystä ei välttämättä ole huipussaan.

Villa Paletti on tällaisiin tilanteisiin sopiva peli. Se on helppo ymmärtää, pelin tavoite on kaikille selvä - tällainen selvyys on harvassa. Carcassonne on toinen mieleen tuleva esimerkki: kenellekään ei ole tarvinnut selittää erikseen, miten laattoja saa pelata. Se on päivänselvää.

Niinpä olenkin sitä mieltä, että Villa Paletti ansaitsi Spiel des Jahres -palkintonsa (2002). Puerto Rico on selvästi pienemmän kohderyhmän peli monimutkaisuudessaan, Trans America taas muuten vain huonompi peli. Villa Paletti sopii kaikenlaisten ihmisten pelattavaksi, mutta on kuitenkin laadukas ja mielenkiintoinen peli harrastajillekin. Pisteytys ja muu taktikoinninvara tekee varsin tutun oloisesta pelistä hieman saksalaisemman. Suosittelen, niin perheille kuin harrastajillekin.

Faktalaatikko

Selitys eri kenttien merkityksistä

Tahti: Nopea. Siirrot ovat lyhyitä ja peli etenee nopeasti - varsinkin aluksi..	Mutkikkuus: Yksinkertainen. Kuka tahansa oppii pelin nopeasti.
Onnen vaikutus: Ei ole.	Jännitys: Erittäin korkea. Mitä pidemmälle peli etenee, sitä hermojaraastavammaksi se käy. Lopulta vuoroaan pelkää.
Ilkeys: Kohtalainen. Toisten pelaajien palikoitahan voi aina jumittaa tornin kantaviksi pylväiksi...	Vuorovaikutus: Melko matala. Oman vuoronsa pelattuaan voi poistua paikalta ja palata tekemään siirtonsa, eikä menetä ihmeemmin mitään. Vuorovaikutusta on enemmän pelin ulkopuolella; sinänsä Villa Paletti on erinomainen seurapeli.
Ulkonäkö: Hyvä. Kirkkaat värit ja kunnolliset puuosat tekevät pelistä miellyttävän näköisen.	Teema: Merkityksetön, mutta hyvä. Taustatarinallahan ei ole mitään väliä - tornin kohoaminen sen sijaan tulee hyvinkin selväksi.
Pelaajille: Hyvä. Heppoinen, joo, mutta miellyttänee silti useimpia.	Ei-pelaajille: Erinomainen. Sopii koko perheelle, helppo oppia, taatusti hauska pelata. Joka kotiin!
Kaksinpelattavuus: Kohtalainen. Ei yhtä jännittävä.	Uudelleenpelattavuus: Erinomainen. Aina voi suoriutua edes vähän paremmin, korkeampien tasojen tavoittelussa riittää työtä.
Kieliriippuvuus: Pelin komponentit ovat sääntöjä ja pelkästään temaattisia osia lukuunottamatta kielivapaat.
Arvostelu perustuu vankkaan kokemukseen.
Hyvä 2-4 pelaajalla. Parhaimmillaan 4 pelaajalla.

Linkit

Lisää kuvia.
Bruno Faiduttin arvostelu
Kumpulan pelikerhon arvostelu
BoardGameGeek

Takaisin hakemistoon.

Sivujen tekstit © 2008 Mikko Saari. Kaupallinen käyttö ilman lupaa kielletty.
Palautetta otetaan vastaan osoitteessa palaute (at) lautapelaaja.net.
Sivua päivitetty viimeksi 2008-01-30.