Viva il Re! (King Me!)

Demokraattista kuningaspeliä

Hyvä kuningas on jäämässä eläkkeelle. Se saa aikaan melkoista vipinää valtakunnassa, kun kaikki kynnelle kykenevät haluavat uudeksi hallitsijaksi. Pelaajilla on kaikki valta valita, tuleeko uusi hallitsija tallipojasta vai kreivittärestä. Jokaisella pelaajalla on omat suosikit, joiden menestys on tavoitteena.

Pelivälineet

Laatikosta löytyy pelilauta, joka kuvaa kuninkaanlinnaa. Linnassa on kuusi kerrosta (0-5) ja valtaistuinsali. Lauta on miellyttävän värikäs ja kirjava. Kuningaskandidaatteja kuvaavat pahviset läpyskät, jotka pysyvät pystyssä kiitos muovitukien. Läpyskät ovat tyylikkäitä, mutta hieman epäkäytännöllisiä: koska ne ovat litteitä, hahmon näkee vain kahdelta puolelta. Kun hahmot kasaantuvat laudalle, joutuu niitä kääntelemään ja siirtelemään nähdäkseen ne kunnolla. Ei hyvä!

Pelaajilla on käytössään kahdenlaisia kortteja. Jokainen pelaaja saa äänestyskortteja: yhden kyllä-äänen ja pelaajamäärästä riippuvan määrän ei-ääniä. Lisäksi jokainen pelaaja saa suosikkilistan, jossa on lueteltu kuusi eri hahmoa, joita pelaaja kannattaa. Kortit ovat pieniä, mutta miellyttävän näköisiä.

Pelin sääntökirja on yllättävän paksu, mutta selitys sille löytyy useista eri kielistä. Säännöt ovat lopulta vain kolmesivuiset, ja siihenkin määrään mahtuu paljon havainnollistavaa kuvitusta. Pelin laatikko on keskikokoinen, mutta liian iso pelin komponenteille. Vähempikin olisi riittänyt, varsinkin korkeussuunnassa.

Pelin kulku

Peli kestää kolme kierrosta. Jokaisen kierroksen aluksi kuninkuuskandidaatit ladotaan laudalle kerroksiin 1-4. Kuhunkin kerrokseen mahtuu korkeintaan neljä hahmoa. Jokainen pelaaja asettaa yhtä monta hahmoa, loput jätetään kellariin tasolle 0. Tämä vaihe käy varsin äkkiä, taktikointi on vielä tässä vaiheessa aika vähäistä.

Sen jälkeen alkaa varsinainen peli. Pelaajat siirtävät vuorotellen yhtä hahmoa yhden kerroksen ylöspäin. Edelleen on kunnioitettava neljän hahmon rajoitusta jokaisessa kerroksessa. Hahmoja ei saa siirtää taaksepäin.

Kun joku hahmoista etenee valtaistuinsaliin, pidetään äänestys. Kaikki pelaajat valitsevat salaa joko kyllä- tai ei-äänen. Äänet paljastetaan yhtä aikaa. Jos pelaajat ovat yksimielisesti ehdokkaan kannalla, tästä tulee kuningas ja kierros päättyy. Jos joukossa on yksikin ei, ehdokas poistetaan pelistä ja peli jatkuu. Pelin etenemisen kannalta keskeinen koukku on se, että pelaajat saavat kyllä-äänensä takaisin, mutta käytetyt ei-äänet heitetään pois.

Ennemmin tai myöhemmin joku siis valitaan kuninkaaksi. Silloin lasketaan pisteet. Pelaajat saavat pisteitä sen mukaan, millä tasolla heidän listallaan olevat hahmot ovat (kuninkaaksi valittu hahmo on 10 pisteen arvoinen). Pisteet lasketaan yhteen. Sen jälkeen pelaajat ottavat ei-äänensä takaisin ja uusi kierros alkaa. Peli päättyy kolmen kierroksen jälkeen.

Kevyttä valtaistuinpeliä

Viva il Re! on hyvin kevyt peli. Se ei edellytä suurta bluffaamista tai taktikointia, vaan soljuu eteenpäin vähällä vaivalla. Jonkin verran voi tietysti miettiä, siirtääkö omaa nappulaa vai toisen pelaajan nappulaa - onko jonkun pelaajan innolla edistämä nappula oma suosikki vai vain ovelaa huijausta? Erityisen syvällistä bluffaamista Viva il Re! ei kuitenkaan tarjoa.

Toisinaan kierrokset päättyvät hieman ennenaikaisesti, jos jokainen pelaaja luottaa jonkun muun äänestävän ei. Sama hahmo voi myös olla jokaisen pelaajan listalla, jolloin kierros voi olla nopeasti ohi. Jotkut ovat kokeneet asian isommaksikin ongelmaksi ja eksklusiivisemmat tavoitteet voisivat kieltämättä olla hyvä asia.

Pelin komponentit voisivat olla asteen verran paremmat. Mitään nopeaa patenttiratkaisua nappuloiden parantamiseksi en kyllä keksi - ehkä pelkät litteät pahvinappulat (nykyiset nappulat ilman jalustoja?), mutta se taas vaikeuttaa nappuloiden siirtelyä. Nykyinen ratkaisu on vähän huono, mutta ei missään nimessä mahdoton.

Näistä puutteistaan huolimatta Viva il Re! on oivallinen peli. Se on erittäin helppo opettaa ja miellyttävä pelata. Se sopii taatusti kenelle tahansa, ainoa vaatimus on lukutaito. Koko perheen pelinä se on mainio. Myös kokeneemmat pelaajat nauttinevat pelistä sen lyhyen keston ja helppojen sääntöjen vuoksi. Itse ainakin koen raskaaksi opettaa monimutkaisten pelien sääntöjä joka pelikerralla - Viva il Re! on nopea selittää.

Faktalaatikko

Selitys eri kenttien merkityksistä

Tahti: Ripeä. Yksittäiset siirrot ovat lyhyitä ja peli etenee nopeasti.	Mutkikkuus: Todella helppo.
Onnen vaikutus: Melko korkea. Peli on lopulta aika satunnainen, mutta pienelle taktikoinnillekin on varaa.	Jännitys: Kohtalainen, varsinkin jos pelaa riskillä, luottaen muiden pelaajien ei-ääniin.
Ilkeys: Matala. Pelatessaan ei tiedä, kenen peliä haittaa ja kenen edistää.	Vuorovaikutus: Kohtalaista, toisten pelaajien suunnitelmia joutuu arvailemaan jonkin verran, ellei halua pelata ihan sokkona.
Ulkonäkö: Miellyttävä, mutta ei täysin käytännöllinen. Kirjavasta tyylistä pitäville!	Teema: Ohut, mutta veikeä.
Pelaajille: Sopii välipalapeliksi, mutta ei välttämättä erotu valtavasti muista pikkupeleistä.	Ei-pelaajille: Helppo ja hauska peli, joka sopii hyvin koko perheelle.
Kaksinpelattavuus: Onnistuu sääntömuunnosta käyttäen, mutta ei välttämättä kannata.	Uudelleenpelattavuus: Kohtalainen. Kyllä tätä aikansa pelailee.
Kieliriippuvuus: Pelin komponentit ovat sääntöjä ja pelkästään temaattisia osia lukuunottamatta kielivapaat.
Arvostelu perustuu muutamaan peliin.
Hyvä 3-6 pelaajalla. Parhaimmillaan 3-6 pelaajalla.

Linkit

Pelin kotisivu
Sääntömuunnos peliin
Bruno Faiduttin arvostelu
Shannon Appelclinen arvostelu RPGnetissä
Tom Vaselin arvostelu BoardGameGeekissä
BoardGameGeek

Takaisin hakemistoon.

Sivujen tekstit © 2008 Mikko Saari. Kaupallinen käyttö ilman lupaa kielletty.
Palautetta otetaan vastaan osoitteessa palaute (at) lautapelaaja.net.
Sivua päivitetty viimeksi 2008-01-30.