Korttipelit

Kaikki arvostelut | Eri kategoriat

Arvostelut

Anathema - Noitavainoihin teemoitettu kaupallinen versio perinteisestä Kasino-korttipelistä.
Balloon Cup - Kaksinpeli, jonka teema on kevyempi kuin kuumailmapallo. Mekaniikka kuitenkin toimii ja se on tärkeintä.
Bang! - Tässä italialaisessa western-pelissä sheriffi ottaa apulaisineen yhteen lainsuojattomien kanssa. Kukaan ei vain tiedä, keneen voi luottaa ja kuka on kenenkin puolella... Voittavatko tulitaistelun hyvät, pahat vai vielä pahemmat?
Battle Line - Myös Schotten-Tottenina tunnettu Reiner Knizian korttipeli, jossa antiikin sotajoukot kamppailevat taistelukentän hallinnasta.
Biberbande - Majavat ovat vauhdissa tässä älyvapaassa ja yllättävässä pienessä korttipelissä, jossa pelaajat eivät tiedä edes omia korttejaan.
Blue Moon - Reiner Knizian tulkinta keräilykorttipelistä yhdistää korttien erikoisominaisuuksia kniziamaisen yksinkertaiseen pelimekaniikkaan. Näyttävä fantasiataide tekee erittäin toimivasti kaksinpelistä miellyttävän katsella.
Bohnanza - Uwe Rosenbergin alkuperäinen papukauppapeli on omaperäinen ja peliharrastajan yleissivistykseen kuuluva korttipeli.
Canal Grande - Valtataisteluja Venetsiassa kiinnostavalla jakomekanismilla. Valitettavasti kiinnostava mekanismi ei aina takaa kiinnostavaa peliä.
Citadels - Bruno Faiduttin tunnetuin peli, joka oli pitkään saatavilla vain saksaksi nimellä Ohne Furcht und Adel. Pelaajat rakentavat fantasiakaupunkejaan eri rooleja käyttäen. Tiedossa on runsaasti bluffaamista!
Coloretto - Michael Schachtin pieni, mutta ovela korttipeli. Pelaajat yrittävät kerätä värejä, mutta varovaisesti. Liiasta keräämisestä seuraa miinuspisteitä!
Cosmic Eidex - Kosminen tikkipeli perustuu itse asiassa sveitsiläiseen Jass-peliin. Urs Hostettlerin luomus on kirkkaasti paras kolmenpelattava tikkipeli.
Dia de los Muertos - Meksikossa Halloween on kolmipäiväinen kansanjuhla, jonka aikana kuolleita muistellaan lämmöllä ja ruoalla. Juhla on myös tämän hyvin kummallisen tikkipelin aihe.
Diabolo - Taivaaseen vai helvettiin, siinäpä kysymys. Michael Schachtin kevyt ja tuuripitoinen täytekorttipeli ei ainakaan taivaspaikkaa tienaa, jos nyt ei jouda helvettiinkään.
Dragon's Gold - Myös Drachengoldina tunnettu ranskalaisen Bruno Faiduttin peli, joka yhdistää Dungeons & Dragonsia ja Diplomacya. Pelaajat tappavat lohikäärmeitä ja tappelevat sitten niiden aarteista.
Drahtseilakt - Tässä Knizian tarkassa tikkipelissä pelaajien on tasapainoteltava nuorallatanssijoina pitääkseen pelinsä puhtaana.
En Garde - Reiner Knizian matemaattisen tuntuinen korttipeli, joka kuitenkin vangitsee kilpamiekkailun jännityksen ja tunnelman lähes täydellisesti.
Farfalia - Värikäs tikkipeli viidelle hengelle vaihtuvin joukkuein. Helppo, hieman tavanomainen, mutta sittenkin kiinnostava tuttavuus.
Fettnapf - Fettnapf on yksinkertainen korttipeli, jossa yritetään muistaa sudenkuoppien vaaranpaikat ja välttää niitä.
Fist of Dragonstones - Sokkohuutokaupat ovat tämän fantasiateemaisen pelin ydin ja ainoa sisältö. Tuloksena on mielipiteitä vahvasti jakava seurapeli.
Flaschenteufel - Jännittävä tikkipeli, jossa on erinomaisen toimiva R.L. Stevensonin novelliin perustuva teema.
Flix Mix - Tämä väritäplien yhdistämispeli on nopeuspeliksi suorastaan rauhallinen. Nopein kuitenkin voittaa, joten vauhti ja hahmontunnistuskyky ratkaisevat voittajan.
Fluxx - Tämän kaoottisen pelin säännöt ovat aluksi yksinkertaiset, mutta muuttuvat koko pelin ajan. Tuloksena on huono peli, jota on hauska pelata.
For Sale - Ensin pelaajat ostavat kiinteistöjä, sitten muuttavat ne rahaksi ja eniten rahaa kerännyt pelaaja voittaa. Koko homma vain vartissa! Ei ihme, että tämä Stefan Dorran peli on pienten huutokauppapelien parhaimmistoa.
Four Dragons - Erikoinen pareittain pelattava pistetikkipeli, jossa pelaajat yrittävät saada sateen lankeamaan kuivalle maalle.
Frank's Zoo - Eläimet ovat aivan sekaisin eläintarhassa. Kala voittaa hyttysen, isompi kala voittaa pienemmän kalan, krokotiili voittaa isonkin kalan. Norsu voittaa krokotiilin, mutta säikähtää hiirtä. Kuka pääsee korteistaan ensin eroon?
Gang of Four - Kiinalaisesta perinteisestä Choh Dai Di -korttipelistä muokattu kaupallinen versio. Helppo, nopea ja hauska.
Gargon - Harvassa ovat ne korttipelit, joissa korttien maa paljastuu niiden selkämyksistä. Tässä tikkipelintapaisessa on muutakin mielenkiintoista erikoisten, mutta silti perinteisten korttipelien ystäville.
Geschenkt - Lahjoja saadaan ja annetaan tässä Thorsten Gimmlerin erittäin yksinkertaisessa korttipelissä. Nopeiden, helppojen ja nokkelien pelien ystäville.
Give Me the Brain - Zombieiden pikaruokalassa töitä paiskitaan, vaikka vain yhdellä työntekijällä on aivot. James Ernestin hilpeä ja kaoottinen korttipeli vaivaa aivoja toden teolla.
Gother Than Thou - Gooteille on helppo nauraa ja minua kortit kyllä viihdyttivät aikansa. Ongelmana on vain se, että itse peli on huono kuin mikä.
Halli Galli - Kun näet pöydällä tasan viisi samanlaista hedelmää, iske kelloa ennen muita. Helppoako? Ei aina. Hauska ja nopea hedelmäsalaattipeli kaikenikäisille. Pling!
Havoc: The Hundred Years War - Pokeri kohtaa satavuotisen sodan ja Knizian Taj Mahalin tässä viehättävässä korttipelissä uudelta suunnittelijalahjakkuudelta KC Humphreyltä. Parhaat pokerikädet vievät voiton satavuotisen sodan kuuluisissa taisteluissa.
High Society - Reiner Knizian klassikko antaa pelaajien maistaa rikkaiden elämää: kuka hankkii parhaat ylellisyydet? Kannattaa vain muistaa, että lopussa köyhyydestä rangaistaan.
Höhlengrölen - Yksinkertainen ja hauska korttipeli kivikauden musiikkituottajien elämästä.
Illuminati Deluxe - Steve Jacksonin salaseuraklassikosta pidin kovastikin pienempänä, mutta aika ja uudet pelit ovat ajaneet siitä ohi.
King's Breakfast - Alan Moonin ja Aaron Weissblumin myös King Luina tunnettu pikkupeli, jossa pelaajat ovat vieraina kuninkaan aamiaispöydässä. Kuninkaan kanssa ruokaileminen on taitolaji, jossa voi mokata itsensä täydellisesti.
Land Unter - Pelasta söpöt lampaat hukkumiskuolemalta tässä Stefan Dorran korttipelissä, jossa kaikki pelaavat samoilla korteilla vuorotellen.
Lord of the Fries - Zombiet tekevät pikaruokaa tässä herkullisessa korttipelissä. Hyvää ajanvietettä ja pelinäkin suorastaan ... maukas.
Lost Cities - Reiner Knizian kaksinpeli, jossa pelaajat tekevät tutkimusretkiä maailman kadonneille kolkille.
Lunch Money - Kohtalaisen mauton ja yksinkertainen tappelukorttipeli. Yksinkertaiseen peli-ideaan on yhdistetty kummallinen kuvitus ja tympeä teema.
Mamma Mia! - Uwe Rosenberg on nero keksimään outoja korttipelejä, eikä Mamma Mia! ole poikkeus. Pizzojen paistaminen on kuitenkin alkuvaikeuksien jälkeen helppoa ja hauskaa!
Mhing - Korttipeliversio tiilillä pelattavasta rommipelien klassikosta, Mahjongista. Mhing on Mahjongia yksinkertaisempi, mutta toisaalta nopeampi peli. Yksinkertaistettunakin Mhing on rommipelien aatelia.
Netrunner - Magicista tutun Richard Garfieldin keräilykorttipeli laittaa pelaajat vastakkain. Runneri eli hakkeri yrittää murtautua suuryrityksen tietokoneisiin. Kyberpunktunnelmaa ja vaarallisia tietokoneohjelmia!
Nodwick: The Card Game - Sarjakuvaan perustuva korttipeli pistää pelaajat kursimaan ruumiita kasaan mahdollisimman nopeasti.
Queen's Necklace - Muskettisoturien Ranska oli korusepillekin jännittävää aikaa, sen todistaa tämä Brunojen Cathala ja Faidutti tekele.
Race for the Galaxy - Avaruusteemainen optimointipeli on San Juanin turboviritetty versio.
San Juan - Puerto Ricon korttipeliversio on satunnaisempi, kevyempi ja helpompi kuin alkuperäinen. Hauskempi? Kenties. Joka tapauksessa toinen täysosuma Seyfarthilta.
6 Nimmt - Eräs Wolfgang Kramerin nerokkaimpia pelejä. Yksinkertainen eli helppo opettaa ja oppia, mutta tarjoaa runsaasti iloa ja yllätyksiä kaikenikäisille pelaajille.
Set - Yksinkertaisen tehokas hahmontunnistuspeli pistää pelaajat tunnistamaan kolmen kortin settejä pöydällä olevista korteista.
Die Sieben Siegel - Stefan Dorran tikkipeli, jossa pelaajien pitää jaon alussa ennustaa, montako tikkiä ja mitä maata jaon aikana kerää.
Space Beans - Bohnanzalla menestyneen Uwe Rosenbergin vähemmän onnistunut peli vie pavut ulkoavaruuteen. Tuloksena on kepeä ja hyvin kuvitettujen korttiensa ansiosta ihan viihdyttäväkin peli.
Sticheln - Pistävän hyvä tikkipeli, jossa perinteisten tikkipelien käytännöt saavat aivan uusia ilkeitä muotoja. Sticheln on erinomainen kolminpeli ja pakkana hyvin monikäyttöinen.
Tichu - Tämä kiinalainen kiipeämiskorttipeli on syvällinen paripeli, jossa pelaajat pyrkivät pääsemään korteistaan eroon mahdollisimman nopeasti.
Top Speed - Korttipeli nopeille ihmisille. Todella nopeille.
Torakkapokeri - Hauska bluffauspeli inhottavilla ötököillä. Ensimmäisenä neljä identtistä ötökkää kerännyt häviää!
Touché - Pelaa kortteja muodostamaan kuvioita laudalle; mikäli onni on myötä, suoriudut kolmen kuvion muodostamisesta kilpailijaasi nopeammin.
Verräter - Sodassa kannattaa olla voittajien puolella - se on Verräterin perusajatus. Pelaajat ottavat osaa kahden suvun väliseen sotaan ja voivat vaihtaa puolia kun siltä tuntuu.
Victory & Honor - Amerikan sisällissodan tunnelmaa tavoitteleva tikkipeli tasan neljälle pelaajalle pistää pelaajat miettimään tiukkaan, kuinka käyttää korttinsa parhaiten. Asiaa vaikeuttaa kolmen tikin pelaaminen yhtä aikaa ja usein vaihtuva valtti.
Who Stole Ed's Pants? - Kuka vei Edin housut? Pelaajien tehtävänä on lavastaa kanssapelaajansa syyllisiksi tässä vauhdikkaassa ja omaperäisessä korttipelissä.
Vom Kap bis Kairo - Rautatien rakentaminen Afrikan halki ei ole tehtävistä helpoin. Tässä pelissä se kuitenkin käy varsin joutuisasti!

Korttipelien viehätys

Olen syystä tai toisesta suuri korttipelien ystävä. Korttipeleillä on paljonkin hyviä puolia. Ne ovat pienikokoisia - se on ominaisuus, jota alkaa arvostamaan kovasti siinä vaiheessa, kun pelikokoelma alkaa vallata kaappeja ja laatikoita. Kyllähän pari lautapeliä vielä säilöö mihin tahansa, mutta jos et omista laajaa pelikokoelmaa, kuvittelepa hetki, minne kotonasi sijoittaisit vaikkapa 30-40 isoa lautapelilaatikkoa.

Korttipelit ovat myös halpoja. Varsinkin saksalaisissa pelikaupoissa useimmat korttipelit maksavat noin viisi euroa. Abacus ja Amigo ovat tärkeimmät korttipelijulkaisijat. Adlung tekee vielä halvempia pelejä, mutta kokemusteni perusteella Abacuksen ja varsinkin Amigon pelit ovat parempia.

Korttipeleissä on usein myös lyhyet ja helpot säännöt. Siitä syystä suomentamien pelisääntöjen kokoelmassa korttipelit ovat laajasti edustettuina. Helpoista säännöistä seuraa myös se, että pelit on helppo oppia ja opettaa. Pelin juoneen pääsee helposti kiinni.

Useat korttipelit ovatkin varsin helppoja ja tuuripainotteisia. Kortit ovat lähes aina jonkinlainen satunnaiselementti, joka toisaalta lisää pelien uudelleenpelattavuutta: onhan jokainen peli erilainen, kun kortit tulevat eri järjestyksessä. Huonompi tuuri, jos pakasta nousee huonoja kortteja, mutta toisaalta, hyvä pelaaja pystyy minimoimaan huonojen korttien harmin.

Korttipelejä on moneen lähtöön. Jotkut ovat valeasuisia lautapelejä. Esimerkiksi Verräter, Citadels, Dragon's Gold ja Illuminati eivät vastaa pelitavaltaan välttämättä kuvaa perinteisestä korttipelistä. Pelien rikkaus vain todistaa korttipelien monipuolisista mahdollisuuksista. Kortit tarjoavat paljon erilaisia vaihtoehtoja pelisuunnittelijoille. Korttipelejä on myös helpompi testata kuin lautapelejä, mikä on varmaan omiaan lisäämään niiden suosiota pelisuunnittelijoiden keskuudessa.

Perinteiset korttipelit

Pidän paljon perinteisiin korttipeleihin perustuvista peleistä. Arvosteluista löytyy vaikkapa monta tikkipeliä (Four Dragons, Flaschenteufel, Gang of Four ja Sticheln). Vaikkapa Bridgeä tai Herttaa pelanneille näissä peleissä on paljon tuttua.

Vielä selkeämpi esimerkki on Anathema, joka on suoraan perinteinen Kasino, johon on tehty jokunen pieni muutos. Pakkakin on tuikitavallinen 52 kortin pakka, vain erilaisella kuvituksella. Tällainen perinteisten korttipelien kierrättäminen herättää ristiriitaisia tunteita. Itse pidän ilmiötä hyväksyttävänä - eihän kenenkään ole kuitenkaan pakko ostaa peliä, jota voi pelata hyvin tavallisellakin korttipakalla. Erikoiskorttipakasta voi kuitenkin olla hyötyä (esimerkiksi käy Canasta Caliente, jossa Canastan erikoiskorttien pistearvot lukevat suoraan korteissa ja pelin oppii täten helpommin) ja toisaalta vähän tunnettu peli saa ansaitsemaansa näkyvyyttä.

Perinteisten korttipelien yksi ongelma onkin niiden runsaus. Netin paras lähde perinteisten korttipelien sääntöihin, Card Games, listaa satoja pelejä. Valitse siitä nyt sitten parhaat! Suomeksi löytyy Cristian Seresin sääntökokoelma.

Itse olen pitänyt muun muassa seuraavista peleistä:

Perinteisiä korttipelejä tulee kokeiltua valitettavan vähän, kun kaupallisistakin peleistä on suorastaan ylitarjontaa.